Lähtökuopissa

Mietin tässä pitäiskö murtaa jalkansa tai suorittaa jokin rikos ettei tarvisi vielä poistua takasin Suomeen. Kuka sinne haluaa takasin??

Vietettiin eilen iltaa Enikon luona, saatiin perinneruokaa. NAM. Toivottavasti oli otettu kun meitsi nuoli lautasta puhtaaks :) Tänään nähtiin vielä torilla, kyllä lämmittää ihmislasta se vieraanvaraisuus ja huolenpito mitä hän meitä kohtaan osoitti ja hyvästely sai melkein vedet silmiin. Oon ollu aina vähän huono lähtemään

Viimenen viikko meni ihan siivillä, joka päivä juostiin vielä vähän ostamassa jotain itelle tai tuliaisiks. Kouluhommat saatettiin loppuun (tein vikoina päivinä vielä kirjaillun laukunkin) ja opettajat suklaistettiin ja mukitettiin marimekon unikoilla.

Reissu on ollut turon täyteinen, helppo ja aurinkoinen. Unkariin voin tulla mielelläni uudestaankin.
Muutamia kohteliaisuussanoja opittiin ja viittomalla kommunikoitiin jos yhteistä kieltä ei ollut. Samaa lajia edustetaan.
Haikeena kulki tänään tutun bussipysäkin ohi, haikeena kävi vikaa kertaa tutussa leipomossa, haikeena osti viimestä kertaa halvalla neljä raakaa avokadoa kotiin..pitääkö lähteä kun on kaikki sopivasti mukavasti.

Huomenna lähtö lentokentälle kello 8 a.m., vuokraisännän poika lähtee heittämään ettei tarvi juna-linja-autoyhteyksillä ja vaihdoilla etsiytyä lentokentälle. Suomessa ollaan 15.oo ja kotikotona vissiin 8 p.m. Raffia.
Kuvia tulossa toisilta.

Köszönöm (kiitos), elnézést (anteeks) és viszlát (ja näkemiin) <3

HH

Alle 1½ viikkoa

Ei ole koululla suomen lippu liehunut mutta me pidetään lippu korkeella!

Elämä Szegedissä on arkipäiväistynyt, on lähikauppa, on bussimatkat, on avocadoa ja kukaan ei usko kuinka paljon täällä on natustettu suklaata.

Koulun ahtaisiin tiloihin, outoihin koneisiin ja vessapaperittomiin huusseihin on tottunut.
Kaupungilla tietää paikat ja reitit (vaikka kivahan se olisi joskus eksyäkin).

Olen tehnyt koulussa melkein valmiin trikoohaalarin, vesiputouspaidan ja huomenna valmistuu jopa meille annetun tehtävän mukainen toppi. Tänään kirjottiin, ja vaikka se on kovin unkarilaista, niin kyllä meille ekalla luokalla Tavastiassa opetettiin kirjonnasta paljon enemmän. Enhän toki tiedä kuinka laajasti käsittelevät täällä sitten tutkintonsa varrella.

Opetus toimii käytännössä niin, että tehdään itsenäisesti suunnitelmiemme mukaan mutta jos opettaja haluaa väliin opastaa niin se tapahtuu elekielellä (unkariksi ääneen selostaen) tai oppilaitten rouheitten käännösten välityksellä. Selvitty on.
Kanttiinin täti tietää jo tiskille mennessä että pitkäkahvi maidolla (koska unkarilaiset juo kahvinsa espressona jos sitenkään). Selviytyminen siinä hilkulla.

Viime viikonloppuna avattiin piknik kausi, mentiin puistoon sunnuntai-iltapäivänä eväitten kanssa ja palasin rintakehä/olkapäät rapuna asuntolalle, jossa muuten viikonloppua vietti 5henkinen perhe.
Ilmeisesti lomamatkalla, perheessä lapset alle 10-vuotiaita, joista yksi sairastui oksennustautiin heti perjantaina. Vähän järkytys kun eihän kukaan meille täällä etukäteen kerro mitään, että paukkaa viikonlopuksi ulkopuolisia.

Ja sitten tulevat Unkarin matkaajat hoi, kun käytätte kuukausikorttianne julkisissa niin muistakaa pitää mukananne myös passia. Jos sitä ei ole, siitä sakotetaan. Nim. konnari antoi alennusta tyhmälle suomalaisturistille.

Mutta niin on aika käymässä vähiin! Alkaa jo paniikki iskeä että mitä kaikkea tästä kaupungista pitää vielä saada irti ja mukaansa. Tai mitä jättää jälkeensä. Millä pääsee Suomessa lentokentältä kotiin. Onneksi meille on täällä päässä kaikki järjestetty. Riikka joutui ostamaan toisen matkalaukun :D Itse mietin että missähän voisi punnita tavaransa ennen lentokenttää.
Kun nyt ei miettisi koko lähtöä vielä viikkoon.

Edelleenkin perinteinen gulassi ja paprikainen kalakeitto kokeilematta, mutta niitä vois kokeilla vaikka tulevana viikonloppuna. Täällähän menee siis ravintolat tosi aikasin kiinni. Enemmän ehkä lounasmeininkiä kun illallisporukkaa.

Mutta lisää kuvia ja tunnelmia Kuuralta ja Riikalta.
Rauhaa ja rakkautta,
HH

Hei sinne ihanat opiskelijat,

Hyvin Helianna näyttää jo maastoutuneen - ei erota paikallisista!

 

 

 

Enikö vei meidät lähtöpäivänä kauppahalliin, se taisi olla linja-autoaseman tontilla? Siellä oli hyvä valikoima hinnoilla kilpailutettuja vihanneksia, pähkinöitä ym. vegeherkkuja oli tosin myös paikallista makkaravalikoimaa....

 

Palasimme tänne talveen, nyt yöpakkasia - päivällä kympin tienoissa. Flunssassa minäkin - onneksi ei tarvitse opettaa ketään: pelkkää arviointia & ohjausta ; )

 

Vieläkö Suomen lippu on paikoillaan?

 

I Hope Nobody's On Dial-up #2: Ópusztaszer

We visited an open-air museum last week. It featured examples of housing from tents of nomads to houses from the 1920's, decorated accurately to their respective periods with everyday objects and traditional, hand-crafted textiles. It was a cloudy day but we were lucky it didn't rain. Expect some old architecture, obsolete machinery and, uh... floor tiles.

A leather armour stands inside a tent.

A lambskin stool and a skull decorate the tent. The motifs on the wall are felted. The tents had felts both on the outside and the inside to keep away the cold.

Some weird punk and the Csete yurts.

The ceiling of a yurt chapel.

The floors were wood slices and unrecognized cement-like mass.

Traditional embroidery on kitchen curtains.

An old lady played us a tune on a traditional instrument that sort of reminds me of the Finnish kantele.

The sunbeam motif can be seen in architecture especially in Szeged, "the City of Sunshine".

I just like the floor tiles, okay, don't look at me.

Onion farming paid well: this house has fine furniture, fancy wallpaper and an oven painted to match.

I didn't understand the texts in here but I am guessing that is a paprika-drying device!

Do not run from paprika. It will find you.

Faaaancy.

A projector lit by an oil lamp, followed by a hussar uniform.

Steam-engine appreciation~

The cutest newspaper kiosk.

A barber shop and a hairdresser's.

A milliner's workshop.

The best bicycle.

The actual best.

Let us have this conclude our photospam. We'll be back with new adventures and possibly some documentation of our projects in the (un)foreseeable future! Viszlát!

Ihana Wien

Szia! 

Käytiin viime perjantaina ihanassa Wienissa vierailemassa suklaamuseossa ja Schönbrunnin linnassa. Matkat kesti sen 6h suuntaan, mutta kyllä reissu oli sen arvonen! Pakko päästä uudelleen :)

Suklaamuseossa päästiin näkemään vähän tehtaan puolta ja maistelemaan erilaisia suklaita. Nam! Tietysti käytiin myös ostamassa boxeittain ihania suklaita kotiin tuliaisiks. 

Riikka_the_turisti_tantta 

Kuura sopi Schönbrunnin puutarhaan täydellisesti !

Schönbrunn oli paikkana aivan uskomattoman upea. Puutarha jatkui silmänkantamattomiin ja tietysti itse linna oli todella kaunis. Se vois olla kiva semmonen Wienin asunto! Ei kukaan varmaan kauheesti suuttuis jos menisin sinne vähä lomailemaan ja järjestämään juhlia, eihän? 

-Riikka xx 

Flunssapotilaan hajatelmia

Wienin reissulle lähdettiin asuntolalta 4.30, perillä parin pysähdyksen jälkeen ehkä 11.oo?  Bussissa ei paljoa nukuttu mutta ilma oli linnunmaitoa Itävallassa ja ekaks mentiin suklaamuseoon niin kyllä se fiilis siinä kohosi. Tuliaiset siskonmiehelle, check'd. Käytiin myös Schönbrunnin linnassa.

Jännästi tällein ihmiselle, joka ei koskaan ole opiskellut saksaa, kieli kuulosti kivasti ymmärrettävältä unkarin jälkeen!

Rakennukset näissä maissa on tosi kadehdittavia. Ajellessa ulkoilmamuseoon Szegedin ulkopuolelle, mentiin sellaisen betonimökkikylän läpi. Hökkeleitä oli kaikissa sateenkaaren väreissä ja niissä oli kauniita kaiteita, parvekkeita ja kuviointeja. Wienissä oli paljon graffitimaisesti seiniin maalattuja kuvia sulassa sovussa vanhojen koristeellisten talojen kanssa. Kuinkahan jumalattoman rumalta Suomi näyttää kun sinne palaa?

Kovasti ihmiset myös jakautuu irokeesini puolesta. Eräs oppilas sanoi sen olevan tässä maassa aika extremeä, ilmankos jengi on kattonut päästä varpaisiin ja nyrpistäneet nenäänsä mutisten. Ja sitten taas toisaalta, kaupassa työntekijät ovat kehuneet tai noh, osoittaneet päätäni ja jotenkin käsimerkein ja yksittäisten englannin sanoin todenneet että hyvä on. Tai huudelleet kadulla. Eipä paljon Suomessa tuntemattomille mennä iholle kehumaan.

Ja joka kerta kun joku osaa/uskaltaa täällä puhua englantia tulee helpotuksen aalto että jonkun kanssa pystyy kommunikoimaan.

Niin, ja hirmunen ikävä kunnon kahvia.

Sain siis jonkin sortin lenssun, kuumeesta en tiedä sillä eihän meistä kukaan ottanut mittaria mukaan. Vieraassa paikassa on aina ikävä sairastaa. Toivottavasti en jää koulussa jälkeen.
Ei me olla vielä aloitettu tekemään vaatteita mutta kaikilla suunnitelmat valmiina. Kankaita vaikea löytää, täällä on paljon muovia ja kangaskauppojen valikoimat muutenkin suht suppeat.

Koti-ikävää ei onneksi ole tullut, eikä ahdista (ainakaan vielä) tämä koko ajan yhdessä olo.
Kaupungin kartta alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa ja valuutta kääntyy jo vähän nopeammin päässä euroiksi.

Yritän päästä kokeilemaan paikallisia ruokia mutta nehän ei ilman lihaa niitä tee. Tosin söin savustettua juustoa, johon rakkaus ei roihahtaen syttynyt.
Oisko tosi väärin tulla Unkariin asti syömään kiinalaista/intialaista/burger king-safkaa?

Takaisin peiton alle <3
HH

I Hope Nobody's On Dial-Up #1

  I promised a photopost last time but after today's trip to an open-air museum and photographing galore, I had to divide the pictures over several posts. Here's some architecture that caught my fancy over the first few days.



 The old water tower stands proud in it's own square surrounded by violets and old houses.

Heli and our teacher Marita on the stairs of a (very typical) gothic church.

The city hall rises above neighbouring buildings next to a beautiful park with statues and blooming trees.

Here it is already sunset but the blogger marches on.

There was a map of the park, it's statues, and the surrounding buildings (the text was also in braille).

 I looked at this house and gently whispered to it "someday you will be mine".

Truth be told, I could also be satisfied with an apartment from this beauty overlooking the river Tisza.

There are so many lovely buildings I would have to walk with my phone wired to my hand, arm raised, shutter blinking all the time if I wanted to capture them all but alas, I am not a cyborg (yet).

Tune in next time for a trip to the tallest tower in Szeged. Some history of Hungarian housing (and several pictures of my shoes???) is also up soon!