torstai 27. maaliskuuta 2014

Hei sinne ihanat opiskelijat,
Hyvin Helianna näyttää jo maastoutuneen - ei erota paikallisista!
 
 
 
Enikö vei meidät lähtöpäivänä kauppahalliin, se taisi olla linja-autoaseman tontilla? Siellä oli hyvä valikoima hinnoilla kilpailutettuja vihanneksia, pähkinöitä ym. vegeherkkuja oli tosin myös paikallista makkaravalikoimaa....
 
Palasimme tänne talveen, nyt yöpakkasia - päivällä kympin tienoissa. Flunssassa minäkin - onneksi ei tarvitse opettaa ketään: pelkkää arviointia & ohjausta ; )
 
Vieläkö Suomen lippu on paikoillaan?
 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

I Hope Nobody's On Dial-up #2: Ópusztaszer

We visited an open-air museum last week. It featured examples of housing from tents of nomads to houses from the 1920's, decorated accurately to their respective periods with everyday objects and traditional, hand-crafted textiles. It was a cloudy day but we were lucky it didn't rain. Expect some old architecture, obsolete machinery and, uh... floor tiles.


































A leather armour stands inside a tent.
















A lambskin stool and a skull decorate the tent. The motifs on the wall are felted. The tents had felts both on the outside and the inside to keep away the cold.




















Some weird punk and the Csete yurts.


































The ceiling of a yurt chapel.













The floors were wood slices and unrecognized cement-like mass.






















































Traditional embroidery on kitchen curtains.



























An old lady played us a tune on a traditional instrument that sort of reminds me of the Finnish kantele.

























The sunbeam motif can be seen in architecture especially in Szeged, "the City of Sunshine".















I just like the floor tiles, okay, don't look at me.


































Onion farming paid well: this house has fine furniture, fancy wallpaper and an oven painted to match.
























I didn't understand the texts in here but I am guessing that is a paprika-drying device!















Do not run from paprika. It will find you.




















Faaaancy.






























































A projector lit by an oil lamp, followed by a hussar uniform.










































Steam-engine appreciation~


































The cutest newspaper kiosk.


































A barber shop and a hairdresser's.










































A milliner's workshop.




















The best bicycle.


































The actual best.

















Let us have this conclude our photospam. We'll be back with new adventures and possibly some documentation of our projects in the (un)foreseeable future! Viszlát!

Ihana Wien

Szia! 
Käytiin viime perjantaina ihanassa Wienissa vierailemassa suklaamuseossa ja Schönbrunnin linnassa. Matkat kesti sen 6h suuntaan, mutta kyllä reissu oli sen arvonen! Pakko päästä uudelleen :)
Suklaamuseossa päästiin näkemään vähän tehtaan puolta ja maistelemaan erilaisia suklaita. Nam! Tietysti käytiin myös ostamassa boxeittain ihania suklaita kotiin tuliaisiks. 
Riikka_the_turisti_tantta 
Kuura sopi Schönbrunnin puutarhaan täydellisesti !
Schönbrunn oli paikkana aivan uskomattoman upea. Puutarha jatkui silmänkantamattomiin ja tietysti itse linna oli todella kaunis. Se vois olla kiva semmonen Wienin asunto! Ei kukaan varmaan kauheesti suuttuis jos menisin sinne vähä lomailemaan ja järjestämään juhlia, eihän? 

-Riikka xx 

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Flunssapotilaan hajatelmia

Wienin reissulle lähdettiin asuntolalta 4.30, perillä parin pysähdyksen jälkeen ehkä 11.oo?  Bussissa ei paljoa nukuttu mutta ilma oli linnunmaitoa Itävallassa ja ekaks mentiin suklaamuseoon niin kyllä se fiilis siinä kohosi. Tuliaiset siskonmiehelle, check'd. Käytiin myös Schönbrunnin linnassa.

Jännästi tällein ihmiselle, joka ei koskaan ole opiskellut saksaa, kieli kuulosti kivasti ymmärrettävältä unkarin jälkeen!

Rakennukset näissä maissa on tosi kadehdittavia. Ajellessa ulkoilmamuseoon Szegedin ulkopuolelle, mentiin sellaisen betonimökkikylän läpi. Hökkeleitä oli kaikissa sateenkaaren väreissä ja niissä oli kauniita kaiteita, parvekkeita ja kuviointeja. Wienissä oli paljon graffitimaisesti seiniin maalattuja kuvia sulassa sovussa vanhojen koristeellisten talojen kanssa. Kuinkahan jumalattoman rumalta Suomi näyttää kun sinne palaa?

Kovasti ihmiset myös jakautuu irokeesini puolesta. Eräs oppilas sanoi sen olevan tässä maassa aika extremeä, ilmankos jengi on kattonut päästä varpaisiin ja nyrpistäneet nenäänsä mutisten. Ja sitten taas toisaalta, kaupassa työntekijät ovat kehuneet tai noh, osoittaneet päätäni ja jotenkin käsimerkein ja yksittäisten englannin sanoin todenneet että hyvä on. Tai huudelleet kadulla. Eipä paljon Suomessa tuntemattomille mennä iholle kehumaan.

Ja joka kerta kun joku osaa/uskaltaa täällä puhua englantia tulee helpotuksen aalto että jonkun kanssa pystyy kommunikoimaan.

Niin, ja hirmunen ikävä kunnon kahvia.

Sain siis jonkin sortin lenssun, kuumeesta en tiedä sillä eihän meistä kukaan ottanut mittaria mukaan. Vieraassa paikassa on aina ikävä sairastaa. Toivottavasti en jää koulussa jälkeen.
Ei me olla vielä aloitettu tekemään vaatteita mutta kaikilla suunnitelmat valmiina. Kankaita vaikea löytää, täällä on paljon muovia ja kangaskauppojen valikoimat muutenkin suht suppeat.

Koti-ikävää ei onneksi ole tullut, eikä ahdista (ainakaan vielä) tämä koko ajan yhdessä olo.
Kaupungin kartta alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa ja valuutta kääntyy jo vähän nopeammin päässä euroiksi.

Yritän päästä kokeilemaan paikallisia ruokia mutta nehän ei ilman lihaa niitä tee. Tosin söin savustettua juustoa, johon rakkaus ei roihahtaen syttynyt.
Oisko tosi väärin tulla Unkariin asti syömään kiinalaista/intialaista/burger king-safkaa?

Takaisin peiton alle <3
HH

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

I Hope Nobody's On Dial-Up #1

  I promised a photopost last time but after today's trip to an open-air museum and photographing galore, I had to divide the pictures over several posts. Here's some architecture that caught my fancy over the first few days.



 The old water tower stands proud in it's own square surrounded by violets and old houses.

















































Heli and our teacher Marita on the stairs of a (very typical) gothic church.






















The city hall rises above neighbouring buildings next to a beautiful park with statues and blooming trees.


































Here it is already sunset but the blogger marches on.




















There was a map of the park, it's statues, and the surrounding buildings (the text was also in braille).




















 I looked at this house and gently whispered to it "someday you will be mine".


































Truth be told, I could also be satisfied with an apartment from this beauty overlooking the river Tisza.

There are so many lovely buildings I would have to walk with my phone wired to my hand, arm raised, shutter blinking all the time if I wanted to capture them all but alas, I am not a cyborg (yet).

Tune in next time for a trip to the tallest tower in Szeged. Some history of Hungarian housing (and several pictures of my shoes???) is also up soon!

Nähtyä, koettua..

Kaupungissa on kirkko poikineen mutta kävimme suurimmassa, jossa oli abouttiarallaa 2 ja puol sataa askelmaa ylöspäin näköaloille torniin. Sehän kiivettiin. Ylhäältä näki Romaniaan, joka oli 16km päässä. Unkari on tosi litteä.
Käytiin kansallismuseossa, ja todettiin että Szegedin tulvat on tärkeä aihe.
Kaupungissa on second-hand kulttuuri loistossaan, kirpputoreja on tiheämmässä kun uusien vaatteiden putiikkeja. Mutta haluan nyt että ymmärrätte ettei laatu TODELLAKAAN samaa kuin kotimaassamme. Valikoima on uutta( toisinaan brändi)vaatetta eikä Erkin kuolinpesästä löydettyjä pilkkihaalareita ja villasukkia. Ja vaihtuvuus on suuri.
Tänään lähdettiin Szegedistä pohjoseen, käytiin ulkoilmamuseossa jossa tutustuttiin historiaan.
Tutustuttiin myös pariin tanskalaiseen mimmiin, jonka kanssa bondattiin paremmin kuin kenenkään muun, tietty koska oltiin muukalaisia kaikki ja varmaan sekin että skandinaviassa ollaan aika saman mielisiä?
Asuntolan tyypit ei oikeen ota mitään kontaktia(, ne moikkaa ja kalppii huoneisiinsa tai jatkavat omaa keskusteluaan) joten oli tarkotus pyytää niitä lauantaina istumaan iltaa Suomen tuliaisten kera mutta sitten saatiin selville että jengi täällä lähtee viikonlopuks porukoilleen. Yritys hyvä.
Ne maanantai-iltana pitivät omat istujaiset kovaan ääneen, ennalta varoittamatta tai mukaan kysymättä. Vieraita tuli ja me ei saatu väsyneinä nukuttua, pinna kiristy ja hiljaista tuli 12sta yöllä. Kiitti hei.
Kasvisruoka on täällä ihan myytti. Kasviksia lähikaupoissa todella rajatusti, vaikka isi ounaili että täältä saisi tuoreita kasviksia helposti. Eikä meillä ole ruuanvalmistusvälineitä (kuorimaveitsi,puukko tms.) täällä asunnolla kuin kattila. Mutta ei täällä nälkään kuolla. Ja jos nätisti kysytään jos muilta asukeilta löytyis..
Se että jengi puhuu nihkeesti englantia on sinänsä ihan kiva koska tuntuu että puhuis itte tosi hyvin ja rohkastuu puhuun enemmänkin koska ei tarvi yrittää tehdä vaikutusta. Jee!
Hirveästi asioita, joita ei tietenkään näin kirjoittaessa muista mainita. Toivottavasti Kuuralta ja Riikalta tulee läjäpäin kuvia, koska kaupungin arkkitehtuuria tai leivoksia yms. on turha lähtee tänne huuteleen.
- HH

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Impressions

The First day had enough excitement with a slightly turbulent flight (plus side was an early arrival due to the winds!) and a minibus trip from Budapest airport to Szeged with adventures in currency exchange and the aisles of a local Tesco. I knew hardly anyone here speaks English but I hadn't thought that even in a supermarket we'd have to rely on one of our local hosts and teachers for translations. We found ourselves some evening snacks eventually and headed for the dorms where we'd be staying for the month. We were already waiting for spring in Finland because of unusually warm weather but had a sudden drop in temperatures and a snowfall, to boot, just before we left. Here it's warm, if windy, and we are very lucky: the cherry and peach trees are in full bloom! The flowers only last for a week or two and our visit just happened upon that period.

The next day we had a tour of the central area after a brief drop at the school that received us. The buildings in the city centre are old and grand with art nouveau influences. Churches are everywhere with their robust decorations and sky-high towers. There's decay where renovation hasn't touched, every block has a bakery and a tobacco shop and our guide told us many stories about statues, buildings and Szegeds own little peculiarities. I'll give you a photopost as soon as I figure out how to do that on my phone... I was happy to find there are many second hand shops and fabric stores (I love both with such passion) and we hear the music scene is lively in little clubs and bars.

I should be heading for bed like everyone else. Tomorrow we have another tour - who knows where to - and on Friday we're off to a visit to Vienna! We'll manage to go to some museums before that and prepare for our task... I'll tell you more about that later, now I bid you all a good night.


Lisäpuraisu


Noniin tässä tulisi muutamia kuvia ensimmäiseltä päivältä!Löydettiin aidan reunalta tosiaan jonkun hampaat (ei vissiin ollu enää tarvetta??) Selvisi myös, että takana on mielisairaala joten ehkä se antaa vähän selitystä tolle rivistölle. 
Kuvaa meijän keittiöstä, jota käyttää meidän lisäksi 8 muuta asukasta. Toivottavasti päästään tutustumaan heihin vähän paremmin:) 




Täällä on ihana lämmin kevät jo! Kukat kukkii ja aurinko paistaa, ah! Nyt nautitaan!